Radiosaarna 21.2.2010

Jeesus, kiusausten voittaja
Matt. 4:1-11

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi.
Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä.
Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi."
Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"
Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle.
Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'"
Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'"
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua."

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'"
Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Paastonajan aluksi Mäntyharjussa kokoonnumme latukirkkoon. Ainakin jotkut meistä lähtevät tuosta kirkkopuiston vierestä järven jäältä hiihtoretkelle, kukin omien halujensa ja kykyjensä mittaiselle. Hienot ladut ja vaihtelevat maastot odottavat hiihtäjää. Pirteä pakkanen voi nipistää sormenpäitä; kylmään on syytä varautua. Innokkaimmat ovat jo matkassa, kovakuntoisimmat ovat aikeissa hiihtää kymmeniä kilometrejä, jos pakkanen ja viima eivät liikaa koettele. Muista hiihtää kuntosi mukaan. Hiihtoon pitää valmistautua.

Latukirkko osuu paastonajan sunnuntaille, jonka evankeliumi puhuu Jeesuksen erämaavaelluksella kohtaamista kiusauksista. Laturetkellä tulee nälkä ja nestetasapainosta pitää huolehtia. Jeesuksellekin tulee erämaan paaston aikana nälkä. Pieni varoituksen sana on tässä kuitenkin paikallaan. Kenenkään ei ole hyvä käydä pitkään paastoon valmistautumatta ja tietämättä, mihin ryhtyy. Muuten paasto kääntyy tarkoitustaan vastaan ja vaarantaa jopa terveyden.

Jeesuskin valmistautui.

Evankeliumin kertomuksista voi päätellä, että Jeesus otti aina tilaisuudesta vaarin, kun hänellä oli mahdollisuus vetäytyä hiljaiseen ja yksinäiseen paikkaan rukoilemaan. Markus kertoo ohimennen, miten Jeesus aloitti päivänsä: ”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.”(1:35). Hän teki niin säännöllisesti (Lk.5.16). Kun hän valitsi kaksitoista opetuslastaan, hän rukoili edeltävän yön (Lk.6:12).

Evankeliumista saa kuvan, että Jeesus oli toiminnan mies, aina vaeltamassa johonkin, nousemassa veneeseen, saarnaamassa, opettamassa tai parantamassa sairaita. Hän istui pöydässä syntisten ja syrjittyjen kanssa, mutta meni kirjanoppineidenkin kotiin. Hän astui kasvokkain uskonnollisten ja poliittisten johtajien kanssa ja haastoi heidät. Hän puhui rohkeasti ja uskoi, että hänellä oli sanoma Jumalalta. Mistä tämä varmuus tuli, miten hän saattoi sanoa puhuvansa Jumalan suulla? Mistä hän sai viisautensa ja voimansa tehdä ihmeitä?(Mt. 13:53)

Jeesus vietti vuosia elämästään hiljaisuudessa, ennen kuin astui julkisuuteen. Hän valmistautui tehtäväänsä, vaikka evankeliumit eivät siitä, mitään juuri sanokaan. Voimme päätellä niin vain muutamista tuokiokuvista, joissa Jeesus rukoilee. Jeesus opetti oppilaansa rukoilemaan. He näkivät hänen rukoilevan. Häneltä he oppivat Isä meidän – rukouksen. Hän otti heitä mukaansa, kun valmistautui kärsimykseensä rukoilemalla Getsemanessa.

Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin kolmenkymmenen vuoden iässä, eikä hän ehtinyt toimia kuin ehkä vuoden tai pari, kolme. Hän valmistautui siihen, etsi tietään erämaan rauhassa ja hiljaisuudessa, ehkä jonkun aikaa Johannes Kastajan luona. Rukous ja hiljaisuus olivat hänen salaisuutensa. Sen takia kaikki etsivät häntä (Mk.1.37)

Toinenkin varaus on paikallaan.

Voimme lukea kiusauskertomusta rohkaisuna meille. Jeesus on ollut kaikessa kiusattu niin kuin mekin. Mutta emme ole Jeesuksia. Emme ole Jumalan poikia. Emme voi sanoa, että Jeesuksen kiusaukset ovat suoraan samoja kiusauksia, kuin mitä me kohtaamme. Ne ovat Jumalan Pojan kiusauksia. Tämä asia vielä korostuu, kun kiusauskertomus seuraa heti Jeesuksen kastekertomusta.

Jeesukselle ratkaiseva kokemus Jumalan rakkaudesta ja kutsusta se, mitä tapahtui, kun hänet kastettiin. Kun hän nousi kasteelta, hän näki taivaiden avautuvan ja Pyhän Hengen laskeutuvan päälleen kuin kyyhkysen. Taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Heti seuraavaksi sanotaan: ”Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi.”

Tässä on meillä mietittävää. Henki viekin ensimmäiseksi erämaahan eikä kirkastusvuorelle, kiusausten keskelle eikä iloon ja lohdutukseen, yksinäisyyteen eikä hengen elämyksiin toisten kanssa. Henki on tässä tapahtuman alkuunpanija, Paholainen kiusaajan osassa.

Jeesus tulee nälkäiseksi neljänkymmenen päivän ja yön jälkeen. Enkeli ei tuonut Jeesukselle ihmeruokaa kuten Elialle erämaan laidalla eikä Jumalan läsnäolo ympäröinyt Jeesusta niin kuin Moosesta Hoorebin vuorella. Jeesuksen paasto on ainutlaatuinen. Eikä tarkoitettu jäljiteltäväksi.

Nälkä tarjoaa tilaisuuden Kiusaajalle. Kiusaaja tulee heikkouden hetkellä, kun on vähiten valmistautunut, kun valppaus herpaantuu. Jobin kirjassa saatana seisoo Jumalan poikien joukossa hänen edessään ja saa tehtäväkseen koetella Jobin uskollisuutta. Saatana on taivaallinen syyttäjä, joka koettelee Jumalan omien jumalasuhteen lujuutta. Tässä hän testaa Jeesuksen, Jumalan Pojan lujuutta. Kaksi kertaa kiusaaja sanoo: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin…” Hän ei kiistä Jeesuksen tehtävää, mutta panee sen koetteelle. Hän iskee juuri siihen, mikä on Jeesuksen kutsumuksen syvin ja herkin osa, hänen suhteeseensa Isään. Jos kerta olet Poika, niin näytä se! Hän haastaa Jeesusta tekemään jonkin näyttävän – ei messiaanisen – siis tyhjän, tarkoituksettoman ihmeen. Jeesus kieltäytyy ihmeestä, jota Jumala ei ole käskenyt.

Jeesuksella tuskin oli erämaassa mukanaan mitään kirjoituksia, mutta viidennen Mooseksen kirjan ydinosat hän varmaan osasi ulkoa. Kun kiusaaja käskee Jeesuksen muuttaa kivet leiviksi, Jeesus vastaa kirjoitusten sanalla: ”Ei ihminen elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Jumala kasvatti Israelin kuin lastaan erämaavaelluksella, piti välistä nälässä ja ruokki sitten mannalla, taivaan leivällä. Jeesus kestää kokeen ja on niin Jumalan Poika, joka ”elää joka sanasta, joka tulee Jumalan suusta”, on kuuliainen hänelle.

Seuraavaksi kiusaaja vie Jeesuksen temppelin harjalle ja pyytää taas näyttävää ihmettä: heittäytymään alas temppelin harjalta. Kiusaaja ottaa käyttöönsä Jeesuksen oman aseen ja vetoaa kirjoituksiin, psalmeihin, ja näyttää, että hänkin osaa niitä lukea. Jeesus vastaa taas tooran sanoilla: ”Älä kiusaa, Herraa, sinun Jumalaasi.”

Kiusausten merkitys avautuu oikeastaan lukemalla kiusauskertomusta aina uudestaan koko evankeliumin valossa.

Kiusaaja vaatii näyttäviä ihmeitä merkiksi siitä, että Jeesus on Jumalan Poika. Myöhemmin evankeliumissa fariseukset ja saddukeukset haluavat panna Jeesuksen koetteelle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta. Jeesus viittaa Joonan merkkiin ainoana avaimena, joka avaisi hänen elämänsä ja kuolemansa salaisuuden. Voimme lukea Isä meidän – rukousta kiusaajakertomuksen valossa. Pyydämme jokapäiväistä leipää, kiusauksilta ja koetuksilta varjeltumista ja Jumalan valtakunnan tulemista. Muistamme ruokkimisihmeet. Jeesus ruokkii viisituhatta miestä leivällä ja kalalla, ei tosin muuta kiviä leiviksi. Hän ei tee niin osoittaakseen jotain, vaan huolehtiakseen ihmisistä.

Kiusauskertomus avaa näkökulman koko evankeliumiin. Kiusaaja vie Jeesuksen temppelinharjalle. Kun Jeesus sitten itse menee Jerusalemiin ja temppeliin, hän menee sinne ratsastaen aasilla, valtaa vailla olevana kuninkaana. Hän astuu temppeliin ja kaataa rahanvaihtajien pöydät ja muistuttaa siitä, mikä temppelin pitäisi olla: rukouksen huone (Mat.21:1s). Kun Jeesus vangitaan, hän käskee olla tarttumatta miekkaan ja kieltäytyy enkeliarmeijan avusta ja vetoaa sen sijaan kirjoitusten, eli Jumalan tahdon, toteutumiseen. Vähää myöhemmin Jeesus on ristillä, ”ylhäällä”, ainoalla kukkulalla, jonka tämä maailma hänelle tarjoaa, ja Jeesus kieltäytyy astumasta alas ristiltä, sen merkitsi, että on Jumalan Poika. Poika on kuuliainen ristille asti, kärsimyksen loppuun asti (27.40)


Viimeiseksi Paholainen vie Jeesuksen korkealle vuorelle ja näyttää hänelle kaikki valtakunnat ja niiden loiston. Jeesuksen elämässä on monta vuorta: Kiusausten vuori, vuorisaarnan vuori, kirkastusvuori, Golgata ja evankeliumin lopussa ylösnousemuksen vuori. Kiusauksen vuorella on pelissä se, kuka Jeesus on ja kenelle hän on uskollinen. Kiusaaja tarjoaa hänelle maailman herruuden, jos hän kumartuu tämän eteen. Jeesus vastaa vetoamalla taas Jumalan sanaan, tällä kertaa kohtaan, joka muistuttaa Jeesuksen oman kansan perustunnustuksesta, tunnustautumisesta yhteen Jumalaan: ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.” Koko tooran käsky oli tähän: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.” Jeesuksen vastauksista voi päätellä, että hän erämaan koetuksissa toisteli näitä tooran ydinlauseita ja sai niistä aseen, joilla hän torjui kiusaajan koukut. Ei ole sattuma, että Jeesus vetoaa kirjoituksiin kolme kertaa, ennen kuin hän aloittaa oman julistustyönsä.

Kirkastusvuorella Jeesus rukoilee lähimpien oppilaittensa kanssa. He näkevät hänen ulkomuotonsa muuttuvan ja kuulevat pilvestä äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kirkastusvuoren edellä Jeesus on puhunut kärsimisestään ensi kerran, jolloin Pietari yrittää varoittaa häntä ja estää häntä astumasta kärsimyksen tielle, Jeesus käskee hänet väistymään aivan samoin sanoin kuin Paholaista kiusauskertomuksessa.

Evankeliumin lopussa, kun Jeesus Jumalan kuuliaisena Poikana on torjunut näytösihmeet ja vallan demonstroinnit, on kärsinyt ja kuollut ristillä, Jeesus on taas vuorella ja opetuslapset kumartavat häntä. Kun Jeesus on maanpäällä ollut kuuliainen kuolemaan asti ja luopunut kaikesta vallasta, ylösnousseena hänelle annettu kaikki valta.

Täällä maan päällä Jeesuksen valta, Jumalan valta, on aina kätkettyä valtaa, kärsimykseen kätkettyä, hiljaista valtaa. Mutta hän on paljastanut silti meille Isän kasvot, ja häntä voimme huutaa avuksi kaiken kärsimyksen ja kaikkien koettelemusten keskellä. Hän myös näytti, mitä tehdä kiusausten keskellä: vedota Jumalan omaan sanaan ahdingon keskellä. Iisak Niniveläinen (Iisak Syyrialainen, itäsyyrialaisen kirkon opettaja 600-luvulla) sanoi saman asian: ”Elämän tie alkaa siitä, että ihmisen henki mukautuu Jumalan sanoihin ja kärsivällisyyden harjaannuttamiseen.” Tarvitsemme harjoitusta siinä, että tyhjennymme sisäisesti siitä, mitä maailma meillä tarjoaa. Se tarjoaa huolta ja murhetta kaikesta ulkoisesta. Ja Iisak jatkaa: ”Himot eivät sammu eivätkä pahat ajatukset lopu ilman erämaata ja yksinäisyyttä.” Tie Jumalan luo on jokapäiväinen risti. Taivaaseen emme pääse lekotellen; sinne pääsy ei ole kenenkään meidän vallassa. Olemme vasta matkalla.

Muista, että erämaata emme itse valitse. Meidät viedään sinne. Siinä on lohtu ja rohkaisu. Jumala lähettää sinne enkelinsä, ehkä jonkun toisen erämaan kokeneen hahmossa.

Kiusaajan voittanut Kristus on kuitenkin kulkenut edeltä ja on luvannut olla joka päivä kanssamme, elämämme loppuun asti.

Rukous: Herra Jeesus. Sinä, joka tunnet erämaan ja kiusaajan ansat. Tule itse lohduttajaksemme ja oppaaksemme.